Miksi myin kaikki kamerani ja kuvaan nykyään vain puhelimella

Myönnetään heti alkuun: tämä postaus saattaa vanhentua yhtä nopeasti kuin banaani kesähelteessä. Tunnen itseni. Jossain vaiheessa sorrun taas selaamaan käytettyjen kameroiden kauppapaikkoja ja unelmoimaan uusista leluista. Mutta juuri nyt olen täysin tyytyväinen siihen, että kuvaan pelkästään puhelimella.

Kun kameraharrastus luisui suorittamiseksi

Olen ollut se tyyppi, joka raahasi mukana olkalaukkua, jonka sisältö painoi enemmän kuin viikonloppureppu. Kamera piti olla mukana aina, kaiken varalta. Kuvaaminen jäi kuitenkin sivuseikaksi. Harrastuksen pääasia oli kamerakalusto. Objektiivit, runkotestit, vertailuvideot, sensorikoot… tiedätte kyllä.

Mutta jossain kohtaa huomasin, että homma ei enää tuntunut kivalta, kun huomasin ettei kuvaaminen ollut enää harrastuksen tarkoitus vaan kamerat. En ollut enää luova, olin vaan varustelistan orja. Eräänä päivänä vilkaisin puhelinta pöydällä ja ajattelin: “Entä jos vaan käyttäisin tätä?”

Käytin ja siitä se lähti. Tarkemmin ajatellen vuosien varrella ottamistani kuvista eniten henkilökohtaista arvoa on sellaisilla kuvilla, jotka on otettu kameralla tai kännykällä joka on sillä hetkellä ollut nopeasti käsillä. Oli se sitten joku vuosituhannen alun digipokkari tai vanha Nokian kännykkä.

Nykyään kuvaan kaiken iPhone 13:lla ja 16:lla (ei, ei Pro-malleilla). Ei mitään isoja sensoreita, ei vaihto-objektiiveja. En väitä, että puhelimien kamerat olisivat täydellisiä, eivät todellakaan ole, mutta niillä saa sen 99 prosenttia kuvista, mitä tarvitsen. Blogikuvat, somesisällöt, työjutut. Valmista tulee nopeasti ja helposti.

Miten kännykkäkameroista tuli oikeasti hyviä

Muistatko ne ajat, kun kännykkäkuvat näyttivät siltä kuin joku olisi hangannut linssiä voipaperilla? Niistä on tultu pitkä matka. Nyt kännykät osaavat tehdä taikoja: yökuvausta, automaattista HDR:ää, tekoälyllä parannettuja värejä ja tarkennuksia. Otat kuvan, editoit, julkaiset, kaikki samassa laitteessa. Ei enää muistikortin lukemista ja tiedostojen siirtelyä. Kuvaaminen on vihdoin yhtä nopeaa kuin itse idea.

Miksi luopuminen kameroista teki hyvää

Myin koko kaluston, kameran, lasit, hihnat, akut, kaiken. Aluksi tuntui oudolta, melkein haikealta. Olinhan niiden keräämiseen nähty aikaa ja vaivaa. Mutta fakta oli, etten järjestelmäkameraa enää. Se vain pölyttyi laukun pohjalla tai kaapissa, kun puhelin hoiti homman nopeammin ja kivuttomammin. Nyt saan idean ja otan kuvan. Ei suunnittelua, ei säätöä. Ja sehän on juuri se, mikä minulle toimii.

Puhelin on paras kamera, ainakin jos ei halua selkävaivoja

Kuvaan, koska haluan tallentaa ja dokumentoida asioita ja kertoa tarinoita. En siksi, että voisin säätää valkotasapainoa puoli tuntia. Kun kameran voi vetää taskusta ja ottaa kuvan sekunneissa, kynnys tekemiseen on paljon matalampi. Ja rehellisesti: kuka oikeasti zoomailee Instagram-kuviaan täydellä kirkkaudella 4K-näytöltä? Hyvä kuva on hyvä kuva, vaikka se olisi otettu leivänpaahtimella.